Ehheh. Hieman tylsää, joten kirjoitan kuudennen osan näin heti vitosen perään.
Cordelia ja Dorian päättivät heti alkuunsa, että yliopisto ei ole heille sopiva paikka. Brunetet jättivät
vaalean Charlotten yksinään yliopiston kauhujen keskelle, joten näin ollen Lotte selvisi perijäksi.
Kauhujen, todellakin.. asuntolan muilla asukkailla oli joku pakkomielle hipsiä aina Charlotten lakanoihin
kuorsaamaan ô__. Etenkin tuolla pottapäällä vaikka sillä on omakin huone.
Joku oli sitten päässyt sotkemaan yläkerran.. muilla opiskelijoilla oli jostain syystä tapana ottaa kirja
hyllystä, laskea se maahan ja lähtä samantien vaikkapa pelaamaan ärsyttävästi ääntelevillä pelikoneilla.
Charlotte sai luonnollisesti siivota muiden sotkut.. myös likaisten vessanpönttöjen hinkkaaminen jäi
hänen vastuulleen.
Lotte ei antanut sen häiritä vaan kutsui teiniaikaisen tuttavansa kylään, toiveenaan ilmeisesti saada
tuo komistus ihastumaan itseensä..
Mutta Junnu ei oikein halunnut lämmetä Lotelle. Mies ilmoitti kylmästi inhoavansa vaaleita hiuksia yli
kaiken.
Charlotte ei masentunut vaan soitti seuraavana päivänä innosta kihisten treffipalveluun. Hän halusi
poikaystävän, tuli mitä tuli!
Köh.. tuli.. saisi mennä samantien.. Niin. Lehtori Kauramaahan se siinä. Se pervo joka ihaili Oliverin
lihaksia ja ehdotteli Rebeccalle törkeyksiä näiden käydessä yliopistoa.
Charlotte ystävystyi kyllä Lehtorin kanssa mutta sen enempää minä en.. tai siis Lotte ei tältä suhteelta
halunnut. Tuolla naamalla on turha uneksia Fairburnien tytöistä.
Charlotte päätti unohtaa treffipalvelun (oikeasti hänellä vain ei ollut rahaa..) ja yrittää saada suhdettaan
Junnuun parannettua. Halaamaan Junnu kyllä suostui ja he ovat ystäviä, mutta mies ei siedä edes
ihailua Charloten suunnalta.
Mutta Lotte tiesi löytävänsä vielä keinon saada hurmaava Junnu itselleen.. niimpä hän soitti ennustajan
uudestaan paikalle ja kysyi neuvoa ongelmiinsa.
Eukko ojensi Charlotelle oudon pullon vaaleanpunaista lientä ja kertoi sen auttavan lemmenpulmiin
sataprosenttisen varmasti. Parasta olisikin, siihen menivät nimittäin viimeiset rahat..
Ja kyllähän se liemi toimikin. Junnu ei keksinyt itsekkään mikä Charlotessa oli niin yhtäkkiä muuttunut,
mutta oli joka tapauksessa aivan sulaa vahaa blondimme edessä.
Tunnelma vain lämpeni entisestään..
Eräs laamakin innostui tanssimaan kannustustanssiaan muhinoivalle parille.
Muhinoidessakin kannattaa tosin olla vähän varovaisempi.. Junnu-parka onnistui pamauttamaan päänsä
ikkunaruudusta läpi. Eipä se kuitenkaan tununut menoa haittaavan :D
Charlotte ei halunnut aikailla ollenkaan, vaan täydellisesti onnistuneen illan päätteeksi päätti kosia
Junnua! No, rakkausjuoma vaikutti edelleen joten Junnu ei yksinkertaisesti voinut olla myöntymättä..
Millainen tulevaisuus näillä kahdella on edessä? Oliko Lotte vilpillinen saadessaan Junnun rakastumaan
itseensä lemmenjuoman avulla?
Pääasia että Charlotte oli onnellinen saadessaan unelmien miehensä itselleen. Edes lautasiinsa
nukahtelevat, haisevat opiskelijatytöt eivät onnistuneet laskemaan Loten mielialaa.
Mutta Charlottekin päätti ettei opiskelijaelämä ole häntä varten. Näin palasi Fairburnien kolmas perijä
takaisin kotikartanoon ja perhe-elämään.
Kotiin päästyään Charlotte uudisti tyyliään hetimmiten. Hän halusi vähän aikuisemman tyylin, olihan hän
sentään aikuinen nainen ja vieläpä kihloissa.
Ihan ensimmäiseksi Lotte kutsui kihlattunsa kylään. Junnu muutti Fairburnien taloon saman tien, tuoden
mukanaan noin 18 000 simoleonia, epämääräisiä kukkakimppuja ja kaappikello.
Muodonmuutoksen jälkeen hänestä tuli entistä komeampi. Luonnetta en oikeasti edes muista muuta
kuin että hän on hyvin sottainen ja vakavakin kai, mutta tavoitteenaan Junnulla on tieto. Hän myös
haaveilee hullun tiedemiehen alasta.
Lucjankin oli aloittanut uuden uransa kummituksena. Kuten Eleonoora, myös Lucjan keskittyi lähinnä
yläkerrassa häiriköimiseen.
Junnu ei huomannut mitään Lucjanin liidellessä hänen ohitseen, niin keskittynyt hän oli vaimonsa
muotokuvan maalaamiseen.
Mailiskaan ei ollut aivan kokonaan unohdettu.. kukapa tuon ah-niin-kauniin zombinaikkosemme voisi
unohtaakkaan? Ainakin hänellä on mielenkiintoinen tapa kantaa lautasia. Pistää kyllä vähän
mietityttämään tuon ruuan tuoreus.. :D
Mailis ei yksinkertaisesti kestänyt tätä enään. Kukaan ei halunnut puhua hänelle, hän oli aivan yksin,
edes hänen miehensä ei kestänyt nähdä häntä saamatta jonkinasteista oksennuskohtausta saman tien.
Sitä paitsi hänellä oli kauhea vessahätä ihan koko ajan.
Oman makuuhuoneensa puolella Junnu ja Charlotte olivat autuaan tietämättömiä Mailiksen ahdingosta.
Mutta sakset olivat siellä. Ne oltiin ehkä unohdettu, mutta ne eivät unohtaneet ketään. Etenkään niille
hyvin rakasta Mailista. Sakset välittivät hänestä, Mailis tiesi sen.
Niin hän nappasi sakset käsiinsä ja mietti, miten hauskaa olisi taas omistaa aivot.
Kaikki meni melkoisen tuttuun kaavaan.. Sakset kimposivat pihanurmikolle ja Mailis puolestaan
kimposi ilmaan..
"Helvetti, taas sinä! Koittaisitte jo päättää tuon tytön kohtalosta, te siellä ruudun takana", Viikatemies
manaili itsekseen.
Mutta Damienilla oli kova pala menettää Mailis uudestaan. Juuri kun hän oli alkanut pitää Mailiksesta
sellaisena kuin tämä oli.. mutta ehkä oli vain parempi että hän pääsi vihdoinkin lepoon.
Ei jotain niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Sikälimikäli oksentelua voi hyväksi sanoa, mutta jokaisella
asialla on kaksi puolta, eikö? Köh. Tällä kertaa se oli Charlotte joka oli aloittanut pöntön intohimoisen
halailemisen. Junnulla ei ihme kyllä ollut mitään heidän suhdettaan vastaan.
Mailiksen kuoltua toistamiseen Damien alkoi olla entistä läheisempi hyvien ystäviensä kanssa. Seuransa
kannattaisi ehkä kuitenkin valita paremmin..
.. Ainakin jos talosta löytyy tietotavoitteinen, itsekäs ja muista välittämätön mieshenkilö.
Damien ei ollut ennen huomannutkaan miten viehättävän punaiset Kreivin silmät olivatkaan.. ja tuo nenä..
Damienin päässä soi aivan tyhjää, kun Kreivi yhtäkkiä upotti hampaansa hänen kaulavaltimoonsa! Tuo
Damienin ilme kyllä aiheutti aika hysteerisen kikatuskohtauksen... :D
Damien tunsi, miten pimeän lahja virtasi hänen suoniinsa.
"Blää!"
...
Nyt ollessaan vampyyri, Damien tuumasi tarvitsevansa hieman vakuuttavamman lookin. Hiuksensa hän
värjäsi tummemmaksi ja vaihtoi kampauksen tyyliä, ja myös vaatteet uudistuivat. Musta on vampyyrille
aina in.
Yöt Fairburnien talossa ovat jokseenkin yksinäisiä kun Junnu ja Lotte vain nukkuvat, joten Damien
suunnisti kaupungille ostamaan itselleen parempaa seuraa.
.. Ei, en puhu huorista.
Sen sijaan Damien eksyi Pepen penikkapuotiin, vai mikä se nyt ikinä olikaan. Hän oli jo pidemmän
aikaa haaveillut kisulista, joten nyt jos koskaan se olisi parempi hankkia.
Tämä ilkeännäköinen kolli tässä on Enkil.
Kuningattareksi Enkilille hankittiin sulokas kissaneito Akasha. Kaksin aina kaunihimpi, eikö?
Damien oli jo lähdössä takaisin kotiin kainalossaan kaksi sähisevää kissaa, mutta antoi lopulta periksi
halulleen säikytellä huonosti pukeutuneita kaupunkilaisia niin että nämä lopulta laskivat allensa tai
juoksivat kauhuissaan karkuun.
Kotona Junnu sen sijaan ihastui kisuleihin aivan toivottomasti. Eipä se ole ihmekkään, nuo kaksi kun ovat
vinkumassa haleja joka käänteessä.
Enkil ja Akasha tulivat keskenään täydellisen hyvin toimeen. Vihdoinkin, yleensä kissat vain tappelevat
keskenään, niin oikeassa elämässä kuin simssissäkin..
Charlotten masukin alkoi vähitellen kasvamaan. Lotte oli aivan innoissaan lapsesta, mutta Junnu ei
oikein pitäny kyseisestä puheenaiheesta..
Talon miehet olivat kaikki aivan sekaisin. Siis sekaisin kissoista. Vaikka näyttää Enkilkin olevan aika
sekaisin. Mutta ehkä hän on vain sekaisin Akashasta.
Akasha oli löytänyt yläkerrasta jotain hyvin mielenkiintoista, Lucjanin haamun nimittäin. En muuten
tiennyt että kissat näkevät haamut. Miksi se ei sitten simeiltä onnistu?
Eleonooraan verrattuna Lucjan oli varsin rauhallinen kummitus. Hän tyytyi leijuttelemaan entisen
makuuhuoneensa lamppua ilmassa, Eleonoora taas hajotti yläkerran parkettilattian joka toinen yö..
"Kuka on isin oma pikku kisuli? Onko se pikku pusikisuli Enkil, onko, onko?" Damien ei ilmeisesti
vieläkään ollut päässyt eroon siitä epämiehekkäästä puolestaan :D
Enkil oli toki itsekkin sitä mieltä että oli aivan vastustamaton. Hän peilaili itseään mielellään yläkerran
peileistä.
Arvokkaan Akashan mielestä hänen sulhasensa oli välillä kyllä vähän turhankin hömelö. Tässä olisi
tarkoitus olla naapuruston valtiaita!
Damienilla tuntui vampyyrina oleminen nousevan välillä päähän. Tai ehkä hän vain oli hullu. Joka
tapauksessa, hän irvisteli ja huudahteli mielellään itsekseen.
Charlotten raskaus eteni sen verran hyvää vauhtia, että hän ryhtyi meditoimaan suurimman osan
ajastaan.
Junnulla ei päivisin juurikaan seuraa ollut jos kissoja ei laskettu mukaan, ja hän oli vihdoinkin löytänyt
takapihan uima-altaan. Kuntopisteet hänellä muka ovat melkein täynnä ja silti hän suorittaa aina
varsin mallikaan mahalaskun.
Akashan ja Enkilin välit ainakin olivat varsin mallillaan..
Charlotten vatsa otti ja paisui kesken haa-harjoituksien. Lotte oli entistä iloisempi ja mietti jo kuumeisesti
nimeä lapselleen.
Hän jokatapauksessa jatkoi meditointiaan.. aika mielenkiintoisessa asennossa tosin :D
Lucjan ei oikein pitänyt Charloten aviomiesvalinnasta, vaan säikytteli tätä jatkuvasti näyttääkseen
sensuroimattoman mielipiteensä miekkosesta.
Ja sitten käynnistyi Charloten synnytys. Vessassa, kuten tavallista..
Talon miehet jäivät alakertaan panikoimaan Charlotten kiljuessa yläkerran vessassa. Ainoastaan Enkil
juoksi valvomaan synnytystä, kuten talon herran kuuluukin.
Myös vessanpönttö osallistui synnytykseen omalla persoonallisella tavallaan.
Ja siinä hän on, Fairburnien neljännen sukupolven ensimmäinen lapsi! Mustatukkainen ja vihreäsilmäinen
poika sai nimekseen Louis :)
Poikansa syntymisestä Junnu sai lisäpuhtia taulunsa maalaamiseen, mutta itse lapsesta hän ei kylläkään
ollut kovin innostunut.
Akashakin oli tiineenä, ja kuningatar vietti kesäpäivänsä leppoisasti takapihan aurinkotuoleilla istuskellen.
Älysin nyt, että Junnu ja Charlotte ovat vieläkin vasta kihloissa.. Joten pari vietti varsin suloiset
alusvaatehäät kaksistaan makuuhuoneessaan. Todella romanttista..
Vampyyri-Damien oli aivan innoissaan lapsenlapsestaan. Isoisä toi helpotusta myös Charlotten arkeen
kun ei koko ajan tarvinnut yöllä juosta syöttämään Louista tai vaihtamaan pojalta vaippoja.
Vessaa puunatessaan Charlotten masu pamahti taas! Okei, tuo meshi ei kyllä näytä sitä mutta kyllä
hän raskaana on. Taas.
Enkil otti velvollisuutensa naapuruston lemmikkien kuninkaana vakavasti. Paikalliset sudet ainakin tulivat
valtiaansa kanssa hyvin toimeen.
Yhtäkkiä Akasha käpertyi kerälle ja alkoi hohdella omituisesti..
Enkil meni aivan sekaisin eikä tiennyt nyt yhään mitä tehdä, vaikka olikin Charlotten synnytyksessä
ollut niin tomerasti apuna.
Ainakin yritti olla.
Tadaa, tässä on Psamtic, Akashan ja Enkilin ensimmäinen pikku urospentu.
Ja tässä Psamticin kaunis sisko, Kybele.
Pikkukissojen tultua maailmaan, talossa ei ollut enää hetkeäkään hiljaista. Pennut leikkivät jatkuvasti
keskenään, mutta isukki tietenkin vahti vierestä ettei mitään vain pääsisi tapahtumaan.
Tällaista tänään. Ja nimet suoraan vampyyrikronikoista, Psamticia lukuunottamatta :::D Minkäs sille voi.
Koukussa kun koukussa.
Kommentit