FAIRBURNIT KUOLI

 

tuhosin simssini, ja sen sileän tien meni myös Fairburnit. En tosin itke Fairburnien perään lähellekkään yhtä katkerasti kuin KAIKKIEN NIIDEN YHDEKSÄNTUHANNEN LADATUN PERÄÄN.

oon shokissa oman tyhmyyteni takia..

se on mors, nähdään ehkä seuraavassa legacyssani.

 

Merrick palasi siis takaisin Isla De Abulle. Junnu toivotti tyttärensä iloisena tervetulleeksi, elo yksin tuossa isossa talossa alkoi tuntua aika tylsältä.

Myös kissat olivat heti vaatimassa Merrickiltä rapsutuksia.

Kävi ilmi että Akasha ja Enkil hallitsivat maailmaa (tai ainakin Fairburnien taloa) yhäkin rautaisella tassulla.

Charlottekaan ei turhia aikaillut tyttärensä tervehtimisessä.. Merrick oli kyllä sitä mieltä että äiti olisi saanut pysyä viemäriputkessaan kummittelemassa.

Vaan eipä Merrick palannut yksin.. samalla taloon muutti Taavi, jolla kyllä oikeasti on housut jalassa. Vannon sen.

Taavikaan ei toki säästynyt kummitusten raivolta (öh..) hetkeäkään, eikä saanut edes rauhassa juosta kuntolaitteillaan ilman että joku ihme kummitusLucjan tuli siihen testailemaan miesehdokkaan soveltuvuutta. Nojoo, Lucjanin sukupuustahan tässä on kyse.

Junnu aloitti muotokuvan maalaamisen Merrickistä. Merrick pakotti hänet maalaamaan läpi yön joten taulu onnistui ennätysvauhdissa, vaikka Junnu sitten kaatuikin lähes kuolleena lattialla ja ryhtyi kuorsaamaan.

Mutta Junnu ja Taavi tulivat kyllä hyvin toimeen keskenään. Hekin tykkäsivät kovasti juoruilla Junnun kuuluisasta palaneesta vaimosta ö_ö

Taavi olisi halunnut hankkia töitä, mutta jostain syystä työnantajat valittivat aina hänen arvosanojensa olevan liian matalia ja käskivät jatkaa opiskelemista? .. Oletko kenties jättänyt jotain kertomatta, Taavi?

Joten nykyään tässä huushollissa Merrick oli se joka kävi töissä ja huolehti muutenkin talousasioista. Taavi vain söi ja kuntoili.

Taavi ja Merrick olivat erittäin läheisiä ja suunnittelivat jo kihloja.

Junnu ei jaksanut parin kuhertelua vaan päätti hankkia oman pikku asuntonsa jostain ja aloittaa elämänsä alusta. Huolimatta siitä että hän vanhenisi melko pian.

Mutta juuri kun Junnu astui taksiin, Akasha käpertyi lattialle ja alkoi hohdella oudosti.. Merrick luuli jo hetken kisunsa joutuneen tulikärpästen hyökkäyksen uhriksi.

Poikakisu Ore-sama..

.. sen veli Valdemar..

.. Ja lopuksi tyttökisu Purrple. Olinpas harvinaisen luovalla tuulella!

Akasha oli vähän hämillään pennuistaan, vaikka olihan se jo kaksi pentua aikaisemmin saanutkin.

Merrick oli alkanut syömään ihan käsittämättömiä määriä. Tuossakin taitaa olla jo neljäs lautasellinen menossa..

Vatsan äkillinen kasvu ei kyllä johtunut pelkästään ylensyömisestä vaan ihan jostain muusta..

Taavi päätti että nyt olisi oikea hetki kosia Merrickiä.

Merrick kiljaisi innoissaan, hyppäsi Taavin syliin ja suostui tietenkin <3

Enkilin oli nyt aika vanheta, mutta sehän ei kissavanhusta tuntunut lannistavan.

Päinvastoin, Enkil ryhtyi samantien ryntäilemään ympäri pihaa ja sähisemään itsekseen. Ikäänkuin näyttääkseen maailmalle kuka täällä vielä hallitsi..

Taisi Enkilkin silti jotain traumoja vanhenemisestaan saada kun iski itsensä portaikosta läpi.

Akasha vanheni arvolleen sopivasti ja katsoi vain vierestä miehekkäänsä sekoilua.

Taavi oli löytänyt takapihan uima-altaan vihdoinkin, ja näytti ihastuneen siihen kovasti. Eipä tuo mies paljoa muuta tee kuin kuntoilee kun ei töihinkään voi mennä..

Merrick oli juuri ihastelemassa lastenhuonetta kun hänen vatsansa yhtäkkiä otti ja kaksinkertaistui, vaikka tuokaan meshi ei sitä näytä. Ilmeestä päätellen uutinen oli kyllä iloinen..

Hmm.. kaikki suvun naiset ovat taitaneet käyttää tuota samaa pyjamaa jo neljän sukupolven ajan..? No näyttää se ainakin säilyneen hyvin :\'D

Enkil, viimeinen viidakon metsästäjistä.. eipä näyttänyt vanheneminen tätä kisua haittaavan.

Merrickin synnytys käynnistyi ja Taavi oli taas tapansa mukaan suureksi avuksi. No ainakin hän antoi tahtia pomppimalla polttojen välissä..

Viidennen sukupolven ensimmäinen edustaja, poikavauva Ryou Fairburn, perinyt kaiken äidiltään.

Heti Ryoun perässä tuli poikavauva Jirou, joka voisi olla klooni isästään..

Vauvat eivät toki tähän loppuneet.. Tässä kolmas poika Kenya.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, sisarussarjan ainoa tyttö Ramona. Vau. Neloset. Jes. Mahtavaa. Yyh..

Charlotte ja Valdemarkin tulivat tervehtimään pikkuisia innoissaan.. tai Valdemarin tapauksessa vähemmän innoissaan.

Nelosten hoitaminen oli kyllä vaativaa, mutta onneksi Taavi oli kotona kaiket päivät ja sai näin huolehtia lapsista koko ajan jättäen omat tarpeensa kirkuvanpunaisiksi Merrickin käydessä töissä ja peitellessä peinokaisia aina silloin tällöin.

Jep, vaativaa hommaa todellakin. Taavi kun sattuu omistamaan kaksivuotiaan kärsivällisyyden, asiat tuppasivat jäämään häneltä hieman.. kesken.

Taavi-parka stressasi lasten hoidosta niin kovasti että työnsi Kenyan pään kainalonsa läpi. Toivottavasti Kenya ei kärsinyt!

Merrickin mielestä lapset olivat vain ihania ja heidän hoitamisensa oli ihanaa, mutta sinähän oletkin se joka syöttää pennut kerran päivässä ja lopun päivää uppoutuu töihinsä, vai?

Ollessaan nyt neljän lapsen äiti Merrick päätti muuttaa tyyliään hieman aikuisemmaksi. Hän halusi olla tasapainoinen ja hyvä roolimalli lapsilleen. Vaan eipä taida se touhu Merriltä onnistua.. hih.

Kisulitkaan eivät jääneet täysin huomiotta, Taavi ainakin oli kovin ihastunut erityisesti Purrpleen.

Mutta kissanpentujenkaan pentuikä ei kestä ikuisuuksia. Valdemarista ainakin kasvoi komea uros.

Porukan ainoa sinisilmä Purrple ei jäänyt söpöydessään veljilleen kakkoseksi.

Ore-sama, ainoa kisu ilman tuuheaa häntää taas juoksi samantien ruokakupille syömään.. Purrple päivitteli veljensä huonoja ruokailutapoja vierestä.

Koska viisi kissaa ja neljä lasta on yksinkertaisesti liikaa, Valdemar ja Ore-sama lähtivät adoptiokeskukseen.

Merrickin kävi sääliksi Purrplea joten ainakin hän piti huolen siitä että tyttökisu sai tarpeeksi huomiota veljien lähdettyä pois.

Jes, synttärit vihdoinkin! Vaan nyt tuleekin taaperoaika.. taaperoneloset.. *vilunväristyksiä*

Tässä ylisuloinen pikku kiharapää-Ryou :). Luonteenpisteet menevät seuraavanlaisesti: 10/10/1/8/1 Huh.. ylisiisti, ylimenevä, ilkeä ja huumorintajuinen.. ainekset pikkudiivaksi.

Ylisöpö Jirou, porukan ainoa kilttimys ja ihan kauhea sottapytty. 2/4/10/6/8

Kenya, iloinen ja erittäin viaton pikku pörröpää. 1/10/1/10/3

Ja viimeisenä nättimys Ramona, vakavana isin sylissä. 4/10/10/10/0.

Taavi aloitti heti taaperoidensa opetuksen, mutta paksupäistä Ramonaa oli aika hankala yrittää opettaa puhumaan.

Jirou taas oli mieluummin kiusaamassa kauhistuneita kissavanhuksia..

Eipä onnistunut Jirounkaan puheopetus kovin helposti.. poika oli koko ajan etsimässä Akashaa katseellaan, koska hän niin kovasti halusi halia pikku pusikisulin ihan muussiksi. Kirjaimellisesti.

Jirou ei ollut ainoa joka hääri koko ajan Akashan kimpussa. Taaperonelikon mielestä kissamamma oli aivan liian pehmeä jotta sitä saisi jättää hetkeksikään rauhaan halimiselta.

Merrick ja Taavi päättivät virallistaa liittonsa kaikessa hiljaisuudessa kahdestaan, koska kumpikaan ei ollut niin hirveästi perustanut avioliitosta aikaisemmin eivätkä nähneet syytä miksi se olisi heidän elämäänsä kauheasti vaikuttanut. Mutta jostain syystä kumpikin sai punaisen muiston.. o_.

Akasha ei ehkä ikinä myöntäisi sitä, mutta halituksi tuleminen OLI ihan kivaa. Niinpä hän päätti vastapalvelukseksi vahtia taaperoita näiden nukkuessa ettei mitään pahaa vain pääsisi livahtamaan huoneeseen. Kuten naapurustossa liikkuvia henkiinherätettyjä zombie-esiäitejä..

Merrickin onnistui kyllä hurmata taloudenhoitajakin ihanilla pöytätavoillaan.

Enkil ei niin kauheasti taaperoista pitänyt ja vähiten hyperaktiivisesta Jirousta joka tykkäsi kovasti syödä kissojen murkinoita.. Enkil-parka. Ei ihmekkään että hän on nälkäinen.

Taaperoiden hoitaminen lähes yksin oli niin vaativaa että Taavi nukahti seisaalleen taaperohuoneeseen heti päästettyään Kenyan potalta.

Väsymys tosiaankin vaikutti Taavin toimintoihin.. ihan mielenkiintoinen tapa opettaa Ryouta potalle.

Ryou oli alkanut diivailemaan jo nyt, siinä missä Jirou ja Kenya odottivat kiltisti kehdossaan Ryou kyllä huusi vaikka koko perheen edestä, saaden aina silloin tällöin taustatukea Ramonasta.

Vanhemmillahan ei toki saa olla suosikkeja, mutta Taavi ei voinut sille mitään että Jirou muistutti häntä niin paljon, ja olihan hän itse niin komea että omaa peilikuvaa oli hankalaa olla huomaamatta. Niinpä Jirou sai häneltä kaikkein eniten aikaa.

Kenya oli perusteellinen taapero ja piti aina huolen siitä että muut eivät varmasti olleet saaneet parempaa ruokaa kuin hän. Vaikka sitten imemällä vanhentuneita tuttipulloja.

Koska talossa oli edelleenkin liikaa elämää, päätettiin Purrple myydä naapurin Dorian-sedälle, joka ihme kyllä on vielä hengissä ja jopa aika nuorena.

Taavi väsyi niin kovasti että löi päänsä lautaseensa ja veti salaattia nenäänsä ja oli sitten tukehtua siihen.

Taaperoaikakin menee onneksi nopeasti, ja nyt oli aika juhlia nelosten syntymäpäiviä. Merrick ja Taavi olivat enemmän kuin tyytyväisiä..

Edelleenkin aivan ylisuloinen Ryou <3 Ja huippulaatuinen kuva.. Ryou on ehkä aika tyttömäinen mutta mitäs siitä. Hän on nätti poika ja pikkupojat saavat olla nättejä. Ja miksei isommatkin.

Kenya adoptoi isoisänsä vanhan hiustyylin, ja näyttää aivan erittäin söpöltä hänkin.

Jirou <3 En ikinä lakkaa rakastamasta Jirouta. Tuo ilme kyllä kertoo sen että blondipojastamme tulee aikanaan oikea naistenmies. Ehkä hän peri ulkonäkönsä lisäksi myös isänsä egon..

Viimeisenä Ramona, jopa vielä edustavammassa kuvassa kuin Ryou. Ramonakin on erittäin söpö. Jos totta puhutaan, he taitavat kaikki olla kasvoiltaan identtisiä..

Ryou oli niin väsynyt että kaatui heti vaatteensa vaihdettuaan lattialle nukkumaan. Näyttäisi leijuvan ilmassa..

 

Näin päättyy tämän osan tunnelmat. Joita ei tainnut olla ollenkaan. Siis tunnelmia. Ääh, nyt en ole oikein kirjoitustuulella..

Viimeisestä osasta onkin jo yli kuukausi, vaan tässä ollaan taas. Lopetus ei ole käynyt mielessäkään mutta ei ole kauheasti kiinnostanut viimeaikoina pelata - jäin nimittäin koukkuun pariin muuhun asiaan ja kaikki vapaa aika menee nyt niihin.. kjeh.. no mutta joo. Nauttikaa tai olkaa nauttimatta. Varoitus.. tässä osassa ei ole järkeä.

 

Nyt kun Damien oli poissa, muut perheenjäsenet löysivät arkussa nukkumisen varsin viehättäväksi vaihtoehdoksi. Kaikki unohtivat kokonaan omat sänkynsä ja raahautuivat aina Damienin vanhaan arkkuun o_.

Lilithin syntymäpäivä koitti, hämäränä iltana eikä kovin juhlavissa merkeissä. Louisia ei kauheasti kiinnostanut. Juustopasta oli paljon tärkeämpi asia kuin tyhmä pikkusisko. Koska pikkusiskot ovat tyhmiä - kaikkihan sen nyt tietävät!

Heti kasvettuaan Lilith havahtui talon järkyttävään sotkuisuuteen ja ryhtyi kuivaamaan lattioita. Esimummo tykkäsi vieläkin kastella lattioita.. kummitusparka, melkoiset rakko-ongelmat hänellä.

Tässäpä kuva Lilithistä. Vähän.. mielenkiintoiset silmät, mutta onhan tuo muuten ihan nätti. Merrick on silti nätimpi.

Kisut pitivät taloa rautaisessa otteessaan. Kaikki palvelusväkikin oli jatkuvasti Enkilin ja Akashan halihyökkäysten kohteena.

Joku tyhmä oli kuitenkin unohtanut maksaa laskun ja näin rumassa autossa saapui ruma mies, hyvin rumaan pukuun pukeutuneena ja erittäin rumaa pyssyä kantaen.

Tietenkin pyssymies tuli ja sädetti jotain kaunista, koska oli itse niin ruma. Sehän oli vain loogista. Mutta onneksi hän päätti sädettää tuon tyhmän.. tuolisysteemin, koska kukaan ei oikeasti edes tiennyt sen olemassaoloa. Tuolisysteemiparka. Ankea oli hänen elämänsä ja ankea oli loppunsakin.

Tämäkin pyssymies oli suorastaan innoissaan tuomittuaan tuoliraukan ikuiseen tuhoon. R.I.P täysin turha tuoli jota kukaan ei koskaan käyttänyt. Jäämme kaipaamaan sinua.

Tytöt ryhtyivät syömään suruunsa, koska salassa muilta he olivat aina ihailleet tuolin järkkymätöntä tahtoa! Tai sitten he söivät ihan siksi koska sipsit ovat hyviä.. kuka tietää.

Junnu alkoi olla vähän huolissaan Merrickistä ja Lilithistä. Oma vikasi mies, itsehän et niille ruokaa laita.

Louiskin oli vähän huolissaan tytöistä, mutta ei heidän ruokailutottumuksistaan (koska hän oli itsekin samanlainen possu) vaan arvosanoistaan, joten päättikin ottaa (tyhmien) pikkusiskojensa auttamisen omalle vastuulleen.

Olihan siitä jotain hyötyäkin, eikä Lilithkään enää ollut niin tyhmä, huolimatta siitä että oli pikkusisko! Hän sai kympin todistukseensa, vaikka olikin pikkusisko. Pikkusiskot ovat tyhmiä, koska vanhemmat lapset (kuten minä) saavat kaiken älyn eikä nuoremmille (kuten pikkusiskoni) jää yhtään mitään! Bu ha ha ha ha! Öhm.. takaisin tarinaan..

Lastenhoitaja-täti kuitenkin tuli ja pilasi Lilithin haaveet sumopainijan urasta. Hän oli yrittänyt kovasti syödä tarpeeksi jotta joskus saavuttaisi tuon ihailtavan unelmansa, mutta sitten Rouva Lastenhoitaja kertoi että naiset eivät harrasta sumopainia, koska heillä pitäisi olla paita päällä, eikä sumonaisille ole sopivan kokoisia paitoja! Koska sumot ovat hyvin isoja. Lilith päätti ettei ehkä sittenkään haluaisi sumopainijaksi.

Mutta oli Rouva Lastenhoitajasta jotain hyötyäkin. Hän katsoi mielellään kokkikoulua ja innostui aina kokkaamaan kakkuja ja hyytelöitä ja muuta hyvää. Lilithkään ei ollut enää vihainen haaveidensa murskaamisesta.

Vaikka lapsikolmikko opiskelikin hyvin ahkerasti..

.. Louisilla oli siltikin ongelmia tehtäviensä kanssa. Louis parka! Hän ärsyyntyi niin kovasti että tökkäsi kynän päänsä läpi ja tuhosi samalla viimeisetkin aivosolunsa.

Merrick ei jaksanut kuitenkaan kiinnostua läksyistä. Hänestä oli paljon hauskempaa sotkea ja sotkea ja sotkea ja varmistaa vielä että sotku tosiaan olisi pysyvää eikä lähtisi pois! Mutta vesi kuivuu aikanaan, Merrick sai huomata ja harmistui kovasti. Merrick parka! He ovat niin parkoja kaikki.

Herra Siivooja ei kauheasti välittänyt oliko joku suihkussa silloin kun hän siivosi Merrickin sotkut. Siivooja parka! Toivottavasti hän ei saanut traumoja kun Junnu vetäisi verhon auki.

Merrickin synttärit koittivat ja kaikki hurrasivat, vaikka kukaan ei ollut aikaisemmin välittänyt Lilithin syntymäpäivistä ollenkaan. Paitsi Merrick koska hän halusi kakkua koska kakku on hyvää.

Merrickistä tuli nätti! Ja torahampainen.. Hän sai tavoitteekseen perheen ja elämäntavoitteena on saada kuusi lastenlasta. Mistä vetoa ettet elä niin vanhaksi? Tuo ei ollut spoleri. Ehkä.

Tässä välissä palmu syttyi tuleen taas, mutta tällä kertaa sitä olivat katsomassa vain kisut. Akasha mietti kuumeisesti miten nyt pääsisi palmun latvaan aurinkoa ottamaan kun se mokoma meni ja paloi poroksi!

Merrick oli alkanut huomaamaan myös vastakkaisen sukupuolen. Valitettavasti hän bongasi postinhakureissuillaan lähinnä aivan liian vanhoja ja tummia miehiä, koska Simijumala-Thorn pitää vaaleasta ihosta.

Mutta onnistui Merrick huomaamaan jonkun vähän nuoremmankin. Tämä on hänen ystävänsä Connor Fairburn. Aivan, hänkin on Fairburnien sukua, Merrickin isosedän Oliverin poika.

Koska Merrick oli hyperhormooninen pikku huora - eikun siis aivan tavallinen teinityttö, hän oli odottanut ensisuudelmaansa kauan. Mutta meni ja suuteli sitten hyvää ystäväänsä. Eikä hän oikeasti edes pitänyt pojasta. Siinä meni se vähäkin romantiikka joka tässä kuvassa saattoi esillä olla.

Junnu ei välittänyt jälkikasvunsa hölmöilystä pätkääkään, koska hän sai juuri ylennyksen ja yleni Hulluksi Tiedemieheksi! Elämäntavoite saavutettu! Ja mitkä bonukset, nyt ei raha lopu ihan vähään aikaan.

Junnu matkasikin nykyään töihin hienolla limusiinilla. Vaikka on vähän hankala kuvitella mistä hullu tiedemies on saanut limusiinin. Minullakaan ei ole vielä limusiinia ja sitten joku Junnu saa sen. Pöh.

Kissoillakin oli sillä välin jotain omaa huvia, sillä nekin tunsivat tulevansa vanhoiksi.

Lilith oli huomannut Akashan kasvavan vatsan ja oli innoissan pennuista. Junnu oli jo vähän järkyttynyt kuullessaan että hänen pieni tyttärensä oikeasti tiesi mistä kissanpennut tulevat.

Lilithinkin syntymäpäivä tuli. Tällä kertaa kaikki olivat hurraamassa myös hänelle, vaikka Louis olisikin halunnut iskeä tuon pyörivän härpäkkeen siskonsa päästä läpi. Jaan tunteen kanssasi, Louis. Pikkusiskot ovat tyhmiä.

Lilithistäkin kasvoi oikein nätti tyttö. Tavoitteekseen hän sai mammonan ja elämäntavoite ikään kuin pääsi unohtumaan. Ja koska Louis oli odottanut jo ihan tarpeeksi kauan, kolmikko päätti suunnata yliopistolle ennenkuin Louis menisi ja kasvaisi aikuiseksi.

Hei vain sinullekkin.. hän taitaa olla kuolematon :o

Koska arpa oli suonut Fairburneille aivan järkyttävät vaatteet, Merrick häipyi samantien ostarille hommaamaan jotain paremman näköistä päällepantavaa.

Sisarukset tyyliään muuttaneina.. Ensin ylinätti Merrick joka valitsi pääaineekseen biologian.

Lilith, pääaineenaan biologia myös.

Louis ja joku random haiseva hevari, pääaineena psykologia.

Jostain syystä muilla opiskelijoilla oli pakkomielteitä valloittaa Lilithin huone ja joko nukahtaa hänen sänkyynsä tai istua hänen työpöydälleen läksyjä tekemään.

Louis tuli hyvin toimeen asuntolan muiden asukkaiden kanssa. Tässä Louis ja hänen uusi hevariystävänsä, miehekkäästi juoruilemassa Louisin kuolleesta äidistä.

Merrick.. Mitä minä olen tehnyt väärin kun viheltelet tuollaisen vanhan harpun perään?!

Kokki ei ollutkaan kokiksi kovin erikoinen eikä ruokaseurakaan erityisemmin ruokahalua nostattanut.

Merrick yritti ottaa opinnot tosissaan, mutta sellaiset faktat kuten "lehmät ovat nisäkkäitä" ja "anjovis ei ole sieni" eivät koskaan lakanneet ihmetyttämästä häntä.

Lilith päätti ettei yliopisto ole hänelle sopiva paikka. Näin hän lopetti opinnot ja häipyi takaisin Isla de Abulle, mutta ei perijänä.

Merrick oli sillä aikaa heittänyt oppikirjat roskikseen ja siirtynyt televisiota töllöttämään. Valitettavasti Sampsa Huttunen ei yrittänytkään peiteillä erittäin häiritsevää tuijotustaan. Häiritsevää se oli erityisesti tuon naaman vuoksi. Sampsa parka! Aina eivät nallekarkit mene tasan.

Merrick onnistui kuitenkin ystävystymään Sampsan kanssa, eikä Sampsa toki ollut hänen ainoa ystävänsä. Merrick on todella menevä, kymmenen luonnepistettä menevyydessä, ja kavereita hänellä oli kampus täynnä.

Nyt oli kuitenkin aika ottaa opinnot tosissaan. Niinpä hän siirtyi ah-niin-mukavan telkkarin äärestä esseitä kirjoittamaan jotta varmasti pääsisi parhailla arvosanoilla läpi.

Louisilla ei mennyt ihan yhtä hyvin. Shakkipelistäkin oli hirveästi vastusta, jopa itseään vastaan pelatessa.

Juoksumattokaan ei oikein halunnut tehdä yhteistyötä Louisin kanssa..

.. Kun taas Merrick juoksi kuntopisteensä täyteen. Ah tuota ilmettä..

Myöskään Louisin kaverit eivät olleet mitään kampuksen suosikkeja.

Jos Sampsa Huttusella on varaa nauraa jollekulle, hänen täytyy ihan tosissaan olla todellinen surkimus.

"Hei arvaa mitä, mulla on sellanen sisko, niin sen isoisä eros sen zombievaimosta!" Saatan ehkä kertoa heidän dramaattisen tarinan joskus. Tai sitten en. Merrick ainakin oli iloinen hienoista kavereistaan.

Iloinenpa hyvinkin. Mikäpä sen hauskempaa kuin hyvä kaveri joka kaatuu lattialle silkasta väsymyksestä? Sipi parka! Millaisen ystävän kohtalo onkaan hänelle antanut!

Louis tuli siihen johtopäätökseen, että suorastaan inhosi yliopistoa. Niinpä emme saaneet perijäkisaa tälläkään kertaa, mutta minulle oli niin selvä keitä en halua perijöiksi joten kisassa ei olisi ollut mitään järkeä. Valitan.

Merrick ei kauheasti isoveljensä perään itkenyt, vaan päätti lähteä poreammeeseen ilman vaatteita! Hitto että inhoan meneviä simejä yhdistettynä sensuurinpoistohackiin. Sampsa oli kuitenkin kanssani eri mieltä.

Merrick ei ollut ainoa nakuilija porealtaassa, vaan sai seuraa tuosta komeasta Taavi Kolulasta. Taavi toikkaroi yleensä lehmäpuku päällään joten kasvonpiirteet ovat pysyneet piilossa. Ilmeestä huolimatta Merrick oli mielissään löytäessään sieluntoverinsa! Tai siis persoonan joka uskaltautui porealtaaseen ilman vaatteita. Minä en ollut mielissäni.

Merrick ihastui Taavi-lehmään, ja yritti kovasti tehdä lähempää tuttavuutta pojan kanssa. Taavikin tykkäsi.

Mutta Sipi - jolla oli samanlainen hiustyyli kuin Taavilla - oli niin väsynyt, että nukahti ruokalan lattialle ja nukkui ja nukkui ja nukkui ja nukkui vielä lisää eikä herännyt moneen päivään! Ehdin jo luulla että hän kuoli.

Muilla opiskelijoillakaan ei mennyt hyvin. He nukahtelivat pitkin jalkakäytävää ja sitten postimies sai hyppiä heidän kuolleiden ruumiidensa yli tuodessaan laskuja kampukselle joita kukaan ei kuitenkaan maksanut. Postimies parka!

Taavi ei toki ollut ainoa hyvännäköinen poika kampuksella. Merrick ihastui tämän pottapään ulkonäköön kovasti, mutta pottapoika ei tykännyt Merrickistä pätkääkään. Yyh.

Sitten yhtenä päivänä kun Merrick ja Taavi nakuilivat porealtaassa ja Sampsa häädettiin pois, salama iski porealtaaseen! Välähdys oli niin nopea että siitä ei saatu kuvaa, mutta siellä se Taavi lilluu.
"Onpa hassua että yhtäkkiä vaan iskee salama vaikka aurinkokin paistaa!" Merrick hihkaisi.

Taavin iho kärähti ja jostain ilmestyi mystiset uimahousut. Onneksi ilmestyi.

Kiitos Jumala, kiitos että annoit hänelle uimahousut, vaikka niissä onkin reikiä. Jonkinlaisena jälkiefektinä salamasta Taavi pomppasi ilmaan ja päästi ilmoille valtavan hajupilven!

Loikan jälkeen Taavi lyhistyi maahan, Merrick pukeutui ja purskahti itkuun. Tässäkö oli hänen ja ihanaisen Taavin tarina? Päättyykö se kaikki näin traagisesti? Onko elämä tosiaankin näin julmaa? Meneekö Merrick naimisiin Sampsan kanssa epätoivonsa johdosta ja hirttää sitten itsensä sukkahousuilla saunan kattoon?!

Vastaus on ei. Kaikkiin kysymyksiin. Merrick päätti kokeilla onneansa, tarttui viikatemiehen helmoihin ja anoi armahdusta rakkaalle Taavilleen. Vaikka he eivät olleet kuin ystäviä vasta.
"Oi kiltti shinigami, säästä Taavi ja anna minulle death note jotta voin hallita maailmaa ja tappaa Sampsan!" anoi Death Notea päähänsä täyteen tunkenut Merrick. Viikatemies tuijotti häntä vähän aikaa, joko miettien miksi Merrick tiesti death noten olemassaolon tai sitten päättääkseen missä kulmassa leikkaisi häneltä pään irti. Luultavasti hän kuitenkin vain mietti mistä nämä kaikki idiootit oikein tulevat.

"JES! VOITIN!" Jes! Voitit! Nyt voit elää Taavin kanssa onnellisesti elämäsi loppuun asti, naiivi pikku death note friikkini! Viikatemies päätti että ehkä oli parempikin antaa Merrickin voittaa. Tuo tyttö oli oikeasti pelottava.

Niin hän palautti Taavin elämään! Taavi oli onnellinen ja ihmeissään, mutta ihan ensimmäiseksi hän mietti mistä oli oikein vetäissyt nuo housut.

Aaaaw. Taavi oli niin onnellinen että kiitti Merrickiä hellällä suudelmalla. Snif, niin romanttista. Merrickiäkään ei haitannut että Taavi oli karrelle palanut ja maistui lähinnä palaneelta lihalta.

Koska Taavi ei jostain syystä saanut millään vaihdettua vaatteitaan eivätkä suihkut halunneet päästää häntä sisään, päätti Taavi palata Isla de Abulle ja jäädä sinne odottamaan rakasta Merrickiään.

Taavi kasvoi iloisesti aikuiseksi, mutta ei halunnut vielä heittää lehmäpäähinettään pois. Olihan se toki niin kaunis.

Huomatkaa, että tämä huone oli ennen Jaakko Ilolan. Jaakko katosi mystisesti niin kuin moni muukin oli kadonnut. Kukaan ei tiennyt minne he menivät.

Seuraavana aamuna Merrick oli lähdössä luennolle hienossa pyjamassaan, kun hän löysi hautakiven oven edestä. Se kuului jollekkin Aadalle joka oli myös asunut asuntolassa ennen. Asuntolassa tapahtuu kummia.. simejä kuolee ja katoaa mystisesti.. Olisiko Merrick sittenkin saanut death noten haltuunsa?

Kampuksella oli myös uusi lehmämaskotti. Sekin oli mies, ehkä transvestiitti, ehkä ei, mutta jokatapauksessa se tykkäsi flirttailla kokin kanssa. Vaan kukapa ei haluaisi miestä joka osaa kokata. Tai sitten ei, mutta eihän vanha kokkiparka sitä aikonut kenellekkään kertoa.

Tuomas oli vähän tyhmä lehmä. Hänestä oli hauska sytyttää tulitikku ja laukaista sammutusjärjestelmä, vaikka hän sitten olikin huoneessa yksin ja kasteli näin ollen vain itsensä ja huonekalut. Idiootti mikä idiootti.

Lehmän karisma ei kuitenkaan uponnut Merrickiin, koska hän oli uskollinen nainen ja odotti palavasti pääsevänsä Taavin syleilyyn.

.. Tai ehkä hän ei sittenkään ollut niin uskollinen. Mutta he vain flirttailivat vähän. Merrick puolusteli sitä lähinnä harjoituksena, joten päästetään hänet menemään tällä kertaa. Pitäähän Taaville olla tarjolla vain parasta.

Yhtäkkiä pihaan ajoi kuitenkin outo auto ja outo mies oudossa puvussa, joka olikin oikeasti Aslak Kauramaa, se tyhmä poliisi joka päästi varkaan karkuun pari sukupolvea sitten. Tämäpä vasta outoa!

Aslak vain marssi Merrickin luokse ja tarkasteli häntä arvostelevasti. Merrick säikähti joutuneensa pervon kynsiin!

"Mitä hittoa mä nyt muka tein", Merrick mietti Aslakin pistäessä hänelle käsirautoja. Punapää esitti tehokkaasti ettei huomannut mitään.

"Kivaa, limusiini! Mun isillä on samanlainen!" Merrick hihkui Aslakin työntäess häntä autoon.

Limusiini ajoi täysin tuntemattoman talon pihalle. Mikä tarkoittaa sitä ettei Merrick koskaan ollut nähnyt kyseistä taloa. Häntä alkoi jo vähän pelottamaan, kun talosta asteli ulos oudon näköistä porukkaa..

Mutta nehän olivatkin saraseuralasia! Ja Sampsa ja Sipi! Mikä yhteensattuma! Merrickistäkin oli oikein jännittävää liittyä salaseuraan, vaikka hän ei koskaan ymmärtänytkään mitä merkitystä seuralla oli.

Merrick palasi pian takaisin asuntolaan, koska halusi saada opintonsa suoritettua. Jostain syystä Merrickin setä Dorian soittelee hänelle ihan jatkuvasti o_.

Voi ei! Sipi! Nyt selvisi, mitä simeille on tapahtunut! He ovat kaikki olleet tyhmiä ja lilluneet porealtaassa ukkosella ja näin saaneet salamasta persuksille. Sipi parka!

Sipi palasi kummittelemaan varsin nopeasti. Hän halusi häiritä mahdollisimman monta simiä kummituselämänsä aikana.

Aadan kummitus ei kuitenkaan paljoa päivänvaloa kavahtanut. Hänestä oli paljon vakuuttavampaa säikytellä simejä valoisaan aikaan, vaikka kukaan ei oikeasti älynnytkään hänen logiikkaansa.

Opinnot olivat nyt lähestymässä loppuaan, ja Merrick oli päättänyt aloittaa hieman terveellisemmän elämän. Niin hän aloitti meditoimisen, koska arvosanat olivat huipussaan koko ajan eikä hänen tarvinut opiskellakkaan.

Ikävät tulipalot kuitenkin tuppasivat keskeyttämään hänen meditointituntinsa.

Siinä hän on, laudaturin arvosanalla yliopiston suorittanut Merrick!

Niinpä Merrick kasvoi, kadotti hiuksensa jonnekkin, vaihtoi ruman jumppapukunsa toiseen rumaan jumppapukuun ja lähti takaisin Isla de Abulle, perijänä.

 

 

Lukija parat! Saitte kärsiä tästä paskasta. Anteeksi. *Aseta tähän psykopaattista naurua*

Terve taas pitkästä aikaa. En ole kauhean aktiivisesti jaksanut kirjoitella tai pelata, mutta yritän nyt saada vähän enemmän eloa tähänkin blogiin ;D

Yö oli Damienin aikaa. Heti pimeän laskeuduttua hän ryömi ulos arkustaan, hieroi suupieliään (o_.) ja hiippaili pihamaalle etsimään saalista.

Damienilla olikin paljon ystäviä, joita hän pureskeli varsin mielellään.

Kovin moni mies hänen kaveripiiristään ei ilman muodonmuutosta selvinnyt. Kärsiä saivat niin laamat kuin lehmätkin.

Charlotte taas oli kovin huolissaan isästään. Siellä se vain juoksenteli yöt ulkona ja pureskeli viattomia miesparkoja (naiset kun eivät Damienille enää kelpaa).

Damien ei toki ollut ainoa jolla oli iso kaveripiiri. Enkil onnistui hurmaamaan kaikki naapuruston tyttösudet, mutta Akasha ei onneksi tullut mustasukkaiseksi.

Sitten vietettiinkin Louisin syntymäpäiviä. Päärynännäköinen Lotte vilauttelemassa persettään.. :D

Louisista tuli erittäin söpö taapero vaikka hän perikin silmät isältään. Luonnetta en muista, mutta sottainen hän ainakin oli. Eipä sillä oikeasti ole väliäkään kuin vasta perijäkisan aikana.

Lotte oli itsekin niin sönkkö ettei Louisin puheopetuksesta tullut mitään. Kummatkin vain harmistuivat.

Damien sentään oli koko ajan halailemassa tyttärenlastaan, ja Louis halasi mielellään takaisin.

Myös Enkilin vanhemmuusvaistot olivat nyt pinnassa. Kyllä isi osaa, tuumasi Kybele ^^ Söpöä.

Padam! Charloten masu pamahti taas aivan odottamatta. Charlotte oli innoissaan mutta Junnuahan ei taaskaan voisi vähempää kiinnostaa.

Raskautensa vuoksi Lotte söi kuin hevonen. Alas meni parhaimmillaan neljä lautasellista salaattia ja sitten pitikin juosta vessaan ja takaisin nukkumaan ja hetken päästä taas syömään. Tästä ei tullut helppo raskaus.

Myös Louis ihastui kovasti kisuleihin. Psamtic sai kärsiä pörröpään syleilyssä.

Fairburnin suvussa voimakkain periytyvä piirre on aivan selvästi tuo ihana miehekkyys. Leikkiautoja ja hienoja lelulaatikoita kyllä löytyy, mutta nukkekotihan on luonnollisesti se paras vaihtoehto.

Niin se aika kuluu kun on hauskaa. Viimeiset pari päivää vietettiin puolikuolleena ja nyt se masuasukki meinaa sitten pullahtaa ulos. Miehekkäät miehet reippaasti synnytyksessä apuna.

Erittäin söpö pikkutyttö :> Merrick peri aivan kaikki isältään joka näyttäisikin hurraavan taustalla varsin mielissään.

Samantien koitti Louisin synttäritkin. Merrick laskettiin pöydän taakse lattialle kun kaikki siirtyivät hurraamaan esikoispojalle.. esimerkillistä toimintaa. Nämäkin synttärit vietettiin vampyykki-isoisän sylissä.

Louis the söpistys ^^ Silmät tosin ovat aika hassut mutta eivätköhän ne siitä suoristu kun lapsi kasvaa. Damienkin oli innoissaan lapsenlapsensa kasvusta ja siirtyi kiusaamaan kissoja taka-alalle.

"Voi hyvä jumala kun itkettää", Lotte ulisi. Enkä yhtään tiedä miksi. Eikä varmaan tiennyt kukaan muukaan.

Hän itki niin kovasti että katkaisi samalla kätensä.

Mutta itkukohtaukset saivat jäädä nyt nurkkaan. Lapset tarvitsevat huomiota joten Lottekin yritti ryhdistäytyä vähän.

Lottehan ei toki ollut ainoa joka kävi retuuttamassa Merrickiä joka paikkaan. Onneksi on vampyyri-isoisä niin vanhempien ei tarvitse herätä vaihtamaan vaippoja pitkin yötä. Eivät ne kyllä varmaan heräisi vaikka tarvisikin.

Damienhan päätti ottaa lastenlastensa tulevaisuuden omille harteilleen kun työnarkomaanivanhemmat vain ramppasivat töissään ja poikakin oli opinnoistaan jälessä.

Aah, miten esimerkillinen isukki tähän taloon hankittiinkin. Junnu kun leikki mieluummin vaikka kulkukissojen kanssa kuin hoiti lapsiansa.

Nyt oli aika viettää kisuleiden synttäreitä! Tässä komea Psamtic joka on aika täydellinen sekoitus Akashaa ja Enkiliä.

Ja tässä Kybele joka mysteerisesti vaihtoi silmiensä väriä. Samanalainen sekoitus vanhempiansa kuin velipoikakin.

Ja taas oli vatsan aika kasvaa. Kyllä kolme lasta on se minimimäärä joka talossa pitää olla. Enemmän valinnanvaraa katsokaas.

Nyt kun taloon oli tulossa kolmaskin lapsi ja ullakolla kummitteli ikinuori vampyyripappa, talo oli aivan täynnä.

Siksi Lotte kutsui naapurissa asuvan Dorianin kylään ja myi Kybelen ja Psamticin veljelleen. See ya, kisulit!

Ja TAAS synttärit. Tällä kertaa sankari on Merrick. Ja isoisän sylissä, luonnollisesti.

Oooh, miten söpö! Katsokaa nyt miten suloinen se on! Varsinkin tuo suu <3 Ja luonnettahan ei muuten taaskaan muistettu pistää ylös.

Damienkin oli sitä mieltä että Merrick on maailman söpöin taapero.

Sillä välin Charloten vatsa paisuu ja letti lentää.

"TAHTOO KUNNON NALLEN"
Merrickin ensimmäiset sanat. Vaatelias tyttö. Damien oli toki aivan haltioissaan.

Eipä jättänyt Merriperrikkään kissoja rauhaan. Tällä kertaa sai kärsiä Akasha.

Akasha järkyttyi niin kovasti että jäi ilmaan sätkimään vielä hetkeksi sen jälkeen kun Merrick oli ryöminyt pois.

"Kiltti potta, ethän pure", Merrick rauhoitteli pottaa ettei mitään ikävää varmasti pääsisi sattumaan. Potta oli kiltti ja totteli.

Makuuhuoneessa käynnistyi sillä välin synnytys.

Tässä perheen kolmas lapsi, Lilith. Tämäkin tyttö on perinyt kaiken isältään. Toivotaan nyt että sieltä ei tule niitä silmiä.. vaikka ne aikuisena näyttävätkin kivoilta niin lapsilla ne on vähän möllin näköiset.

Charlotella ja Junnulla tosin ei mennyt hyvin, etenkään nyt kun kakaroita oli talossa jo kolme. Lotte oli sitä mieltä että Junnu ei huomioinut lapsia tarpeeksi ja Junnu taas valitti sitä että lapsia oli jo liikaa, ei hän mitään tällaista ollut suunnitellut. Lähditteköhän sittenkään rakentamaan perhettä terveeltä pohjalta?

Kummitukset olivat tässä asiassa selvästi Charloten puolella. Lotte säästyi pelottelulta kokonaan mutta Junnu sai olla vaihtamassa alusvaatteita joka välissä.

Merrickin synttärit taas. Ja arvatkaapas kuka oli avittamassa kasvun kanssa? Ei vanhemmat ainakaan.

Aivan erittäin nätti tyttö <3. Samanlainen ilme kuin Akashalla taustalla :D Kaksi egyptiläistä faaraotarta.

Synttäreitä synttäreiden jälkeen. Tällä kertaa vuorossa oli Lilith. Kuopus sentään sai juhlia ihan äidin avustuksella, isoisänkin piti päästä joskus lepäämään.

Suloinen tyttö ja uskomattoman suloiset huulet, mutta isukin silmäthän sieltä tuli.

Lilith oli söpö taapero ja sai kenet tahansa pauloihinsa, eikä osannut vasta palkattu lastenhoitajakaan sitä toiveikkaan suloista hymyä vastustaa.

Lilithin pyynnöstä (käskystä) mummeli marssi halaamaan oi-niin-apean-näköistä siivoojasetää joka ei kuitenkaan olisi haleja halunnut.

Siivoojalla ja puutarhurilla olikin takapihalla jotain aivan omaa kivaa. Q_Q ihan itsestään menivät vislailemaan toisilleen.

Puutarhuri ei kuitenkaan halunnut mitään vakavampaa vaan iski kädet päänsä läpi kun siivoojaparka yritti piristää häntä romanttisella serenadilla.

Loten ja Junnun riitely ei ollut lakannut vieläkään.

Nyt nähdään vihdoinkin millainen Louisista sitten olisi tulossa. Lotte sulkeutui vihaisena makuuhuoneeseen mutta Junnu tuli sentään hurraamaan esikoiselleen.

S-u-l-o-i-n-e-n! Ei välttämättä mikään malli mutta erittäin suloinen siltikin. Tavoite ja elämäntoive unohtuivat tähän hätään, mutta jos muistan oikein tavoitteena on mammona.

Lotte oli vieläkin niin raivostuneena riidan takia että onnistui sytyttämään hellan tuleen.

Palokuntaa ei kuulunut paikalle kun joku oli unohtanut asentaa taloon palohälyttimet (*viheltelyä*) mutta kissat ja siivooja sentään juoksivat paikalle auttamaan. Joo. Auttamaan. Keittiö paloi.

Siivooja-Katri oli jo alushousujaan myöten liekeissä ja nyt liekit nuolivat jo Lotteakin!
Hyi miten pervoa.

Lapset olivat juosseet sisään katsomaan mistä huuto johtui, mutta kukaan ei saanut juostua puhelimelle asti soittaakseen palokunnan hätiin. Sillä välin Katri oli älynnyt että salsan tanssiminen keskellä tulimerta ei ehkä ollut paras mahdollinen vaihtoehto, mutta liian myöhään, ja niin tuo urhea ja rakas siivoojamme katosi häilyvänä varjona lattiaan.

Junnu juoksi sopivasti töistä kotiin samuttamaan tiskiallasta. Vaimosi on tulessa, helvetin idiootti!

Kukaan ei oikeasti välittänyt Katrista joten hän sai häipyä taivaaseen aivan itsekseen.

"Ei hätää, Akasha! Minä pelastan sinut!" Junnu huusi ja oli hukuttaa Akashan vaahtoon vaikka kissa ei edes palanut.

Lotte sen sijaan töpeksi kaikkien muidenkin edestä.Tyttö onnistui pelastautumaan ensimmäisistä liekeistä mutta juoksi suoraan palavaan tuhkakasaan ja syttyi tuleen uudestaan.

Se oli Loten voimille liikaa ja niin hän vajosi lattialle.. muiden vain keskittyessä haisemaan taustalla.

Vihdoin lapsetkin tajusivat tilanteen. Miten he nyt pärjäisivät kun äiti oli poissa ja jäljellä oli vain isä joka ei osaisi varmana hoitaa lapsia ollenkaan?

Myös Enkil sekosi Charloten kuolemasta kokonaan ja oli vähällä hirttää itsensä ikkunalautaan.

Louis yritti urheasti pitää päivisin huolta sisaristaan, mutta kummituksetkaan eivät tuntuneet olevan yhtään suopeampia heille.

Damien tuli vihdoin siihen tulokseen, että nyt olisi aika jättää Fairburnien kartano ja muuttaa omaan asuntoon. Koko perhe juoksi hyvästelemään rakasta vampyyrimiestämme.

Junnukin päätti että nyt olisi aika ottaa itseä niskasta kiinni ja huomioida lapsiakin vähän. No, ainakin hän yritti. Huolimatta siitä että Lilith istuu vesilätäkössä, puheopetus onnistui ihan hyvin.

 

Näin. Seuraavaa osaa odotellessa..

Ehheh. Hieman tylsää, joten kirjoitan kuudennen osan näin heti vitosen perään.

Cordelia ja Dorian päättivät heti alkuunsa, että yliopisto ei ole heille sopiva paikka. Brunetet jättivät
vaalean Charlotten yksinään yliopiston kauhujen keskelle, joten näin ollen Lotte selvisi perijäksi.

Kauhujen, todellakin.. asuntolan muilla asukkailla oli joku pakkomielle hipsiä aina Charlotten lakanoihin
kuorsaamaan ô__. Etenkin tuolla pottapäällä vaikka sillä on omakin huone.

Joku oli sitten päässyt sotkemaan yläkerran.. muilla opiskelijoilla oli jostain syystä tapana ottaa kirja
hyllystä, laskea se maahan ja lähtä samantien vaikkapa pelaamaan ärsyttävästi ääntelevillä pelikoneilla.

Charlotte sai luonnollisesti siivota muiden sotkut.. myös likaisten vessanpönttöjen hinkkaaminen jäi
hänen vastuulleen.

Lotte ei antanut sen häiritä vaan kutsui teiniaikaisen tuttavansa kylään, toiveenaan ilmeisesti saada
tuo komistus ihastumaan itseensä..

Mutta Junnu ei oikein halunnut lämmetä Lotelle. Mies ilmoitti kylmästi inhoavansa vaaleita hiuksia yli
kaiken.

Charlotte ei masentunut vaan soitti seuraavana päivänä innosta kihisten treffipalveluun. Hän halusi
poikaystävän, tuli mitä tuli!

Köh.. tuli.. saisi mennä samantien.. Niin. Lehtori Kauramaahan se siinä. Se pervo joka ihaili Oliverin
lihaksia ja ehdotteli Rebeccalle törkeyksiä näiden käydessä yliopistoa.

Charlotte ystävystyi kyllä Lehtorin kanssa mutta sen enempää minä en.. tai siis Lotte ei tältä suhteelta
halunnut. Tuolla naamalla on turha uneksia Fairburnien tytöistä.

Charlotte päätti unohtaa treffipalvelun (oikeasti hänellä vain ei ollut rahaa..) ja yrittää saada suhdettaan
Junnuun parannettua. Halaamaan Junnu kyllä suostui ja he ovat ystäviä, mutta mies ei siedä edes
ihailua Charloten suunnalta.

Mutta Lotte tiesi löytävänsä vielä keinon saada hurmaava Junnu itselleen.. niimpä hän soitti ennustajan
uudestaan paikalle ja kysyi neuvoa ongelmiinsa.

Eukko ojensi Charlotelle oudon pullon vaaleanpunaista lientä ja kertoi sen auttavan lemmenpulmiin
sataprosenttisen varmasti. Parasta olisikin, siihen menivät nimittäin viimeiset rahat..

Ja kyllähän se liemi toimikin. Junnu ei keksinyt itsekkään mikä Charlotessa oli niin yhtäkkiä muuttunut,
mutta oli joka tapauksessa aivan sulaa vahaa blondimme edessä.

Tunnelma vain lämpeni entisestään..

Eräs laamakin innostui tanssimaan kannustustanssiaan muhinoivalle parille.

Muhinoidessakin kannattaa tosin olla vähän varovaisempi.. Junnu-parka onnistui pamauttamaan päänsä
ikkunaruudusta läpi. Eipä se kuitenkaan tununut menoa haittaavan :D

Charlotte ei halunnut aikailla ollenkaan, vaan täydellisesti onnistuneen illan päätteeksi päätti kosia
Junnua! No, rakkausjuoma vaikutti edelleen joten Junnu ei yksinkertaisesti voinut olla myöntymättä..
Millainen tulevaisuus näillä kahdella on edessä? Oliko Lotte vilpillinen saadessaan Junnun rakastumaan
itseensä lemmenjuoman avulla?

Pääasia että Charlotte oli onnellinen saadessaan unelmien miehensä itselleen. Edes lautasiinsa
nukahtelevat, haisevat opiskelijatytöt eivät onnistuneet laskemaan Loten mielialaa.

Mutta Charlottekin päätti ettei opiskelijaelämä ole häntä varten. Näin palasi Fairburnien kolmas perijä
takaisin kotikartanoon ja perhe-elämään.

Kotiin päästyään Charlotte uudisti tyyliään hetimmiten. Hän halusi vähän aikuisemman tyylin, olihan hän
sentään aikuinen nainen ja vieläpä kihloissa.

Ihan ensimmäiseksi Lotte kutsui kihlattunsa kylään. Junnu muutti Fairburnien taloon saman tien, tuoden
mukanaan noin 18 000 simoleonia, epämääräisiä kukkakimppuja ja kaappikello.

Muodonmuutoksen jälkeen hänestä tuli entistä komeampi. Luonnetta en oikeasti edes muista muuta
kuin että hän on hyvin sottainen ja vakavakin kai, mutta tavoitteenaan Junnulla on tieto. Hän myös
haaveilee hullun tiedemiehen alasta.

Lucjankin oli aloittanut uuden uransa kummituksena. Kuten Eleonoora, myös Lucjan keskittyi lähinnä
yläkerrassa häiriköimiseen.

Junnu ei huomannut mitään Lucjanin liidellessä hänen ohitseen, niin keskittynyt hän oli vaimonsa
muotokuvan maalaamiseen.

Mailiskaan ei ollut aivan kokonaan unohdettu.. kukapa tuon ah-niin-kauniin zombinaikkosemme voisi
unohtaakkaan? Ainakin hänellä on mielenkiintoinen tapa kantaa lautasia. Pistää kyllä vähän
mietityttämään tuon ruuan tuoreus.. :D

Mailis ei yksinkertaisesti kestänyt tätä enään. Kukaan ei halunnut puhua hänelle, hän oli aivan yksin,
edes hänen miehensä ei kestänyt nähdä häntä saamatta jonkinasteista oksennuskohtausta saman tien.
Sitä paitsi hänellä oli kauhea vessahätä ihan koko ajan.

Oman makuuhuoneensa puolella Junnu ja Charlotte olivat autuaan tietämättömiä Mailiksen ahdingosta.

Mutta sakset olivat siellä. Ne oltiin ehkä unohdettu, mutta ne eivät unohtaneet ketään. Etenkään niille
hyvin rakasta Mailista. Sakset välittivät hänestä, Mailis tiesi sen.

Niin hän nappasi sakset käsiinsä ja mietti, miten hauskaa olisi taas omistaa aivot.

Kaikki meni melkoisen tuttuun kaavaan.. Sakset kimposivat pihanurmikolle ja Mailis puolestaan
kimposi ilmaan..

"Helvetti, taas sinä! Koittaisitte jo päättää tuon tytön kohtalosta, te siellä ruudun takana", Viikatemies
manaili itsekseen.

Mutta Damienilla oli kova pala menettää Mailis uudestaan. Juuri kun hän oli alkanut pitää Mailiksesta
sellaisena kuin tämä oli.. mutta ehkä oli vain parempi että hän pääsi vihdoinkin lepoon.

Ei jotain niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Sikälimikäli oksentelua voi hyväksi sanoa, mutta jokaisella
asialla on kaksi puolta, eikö? Köh. Tällä kertaa se oli Charlotte joka oli aloittanut pöntön intohimoisen
halailemisen. Junnulla ei ihme kyllä ollut mitään heidän suhdettaan vastaan.

Mailiksen kuoltua toistamiseen Damien alkoi olla entistä läheisempi hyvien ystäviensä kanssa. Seuransa
kannattaisi ehkä kuitenkin valita paremmin..

.. Ainakin jos talosta löytyy tietotavoitteinen, itsekäs ja muista välittämätön mieshenkilö.

Damien ei ollut ennen huomannutkaan miten viehättävän punaiset Kreivin silmät olivatkaan.. ja tuo nenä..

Damienin päässä soi aivan tyhjää, kun Kreivi yhtäkkiä  upotti hampaansa hänen kaulavaltimoonsa! Tuo
Damienin ilme kyllä aiheutti aika hysteerisen kikatuskohtauksen... :D

Damien tunsi, miten pimeän lahja virtasi hänen suoniinsa.
"Blää!"
...

Nyt ollessaan vampyyri, Damien tuumasi tarvitsevansa hieman vakuuttavamman lookin. Hiuksensa hän
värjäsi tummemmaksi ja vaihtoi kampauksen tyyliä, ja myös vaatteet uudistuivat. Musta on vampyyrille
aina in.

Yöt Fairburnien talossa ovat jokseenkin yksinäisiä kun Junnu ja Lotte vain nukkuvat, joten Damien
suunnisti kaupungille ostamaan itselleen parempaa seuraa.
.. Ei, en puhu huorista.

Sen sijaan Damien eksyi Pepen penikkapuotiin, vai mikä se nyt ikinä olikaan. Hän oli jo pidemmän
aikaa haaveillut kisulista, joten nyt jos koskaan se olisi parempi hankkia.

Tämä ilkeännäköinen kolli tässä on Enkil.

Kuningattareksi Enkilille hankittiin sulokas kissaneito Akasha. Kaksin aina kaunihimpi, eikö?

Damien oli jo lähdössä takaisin kotiin kainalossaan kaksi sähisevää kissaa, mutta antoi lopulta periksi
halulleen säikytellä huonosti pukeutuneita kaupunkilaisia niin että nämä lopulta laskivat allensa tai
juoksivat kauhuissaan karkuun.

Kotona Junnu sen sijaan ihastui kisuleihin aivan toivottomasti. Eipä se ole ihmekkään, nuo kaksi kun ovat
vinkumassa haleja joka käänteessä.

Enkil ja Akasha tulivat keskenään täydellisen hyvin toimeen. Vihdoinkin, yleensä kissat vain tappelevat
keskenään, niin oikeassa elämässä kuin simssissäkin..

Charlotten masukin alkoi vähitellen kasvamaan. Lotte oli aivan innoissaan lapsesta, mutta Junnu ei
oikein pitäny kyseisestä puheenaiheesta..

Talon miehet olivat kaikki aivan sekaisin. Siis sekaisin kissoista. Vaikka näyttää Enkilkin olevan aika
sekaisin. Mutta ehkä hän on vain sekaisin Akashasta.

Akasha oli löytänyt yläkerrasta jotain hyvin mielenkiintoista, Lucjanin haamun nimittäin. En muuten
tiennyt että kissat näkevät haamut. Miksi se ei sitten simeiltä onnistu?

Eleonooraan verrattuna Lucjan oli varsin rauhallinen kummitus. Hän tyytyi leijuttelemaan entisen
makuuhuoneensa lamppua ilmassa, Eleonoora taas hajotti yläkerran parkettilattian joka toinen yö..

"Kuka on isin oma pikku kisuli? Onko se pikku pusikisuli Enkil, onko, onko?" Damien ei ilmeisesti
vieläkään ollut päässyt eroon siitä epämiehekkäästä puolestaan :D

Enkil oli toki itsekkin sitä mieltä että oli aivan vastustamaton. Hän peilaili itseään mielellään yläkerran
peileistä.

Arvokkaan Akashan mielestä hänen sulhasensa oli välillä kyllä vähän turhankin hömelö. Tässä olisi
tarkoitus olla naapuruston valtiaita!

Damienilla tuntui vampyyrina oleminen nousevan välillä päähän. Tai ehkä hän vain oli hullu. Joka
tapauksessa, hän irvisteli ja huudahteli mielellään itsekseen.

Charlotten raskaus eteni sen verran hyvää vauhtia, että hän ryhtyi meditoimaan suurimman osan
ajastaan.

Junnulla ei päivisin juurikaan seuraa ollut jos kissoja ei laskettu mukaan, ja hän oli vihdoinkin löytänyt
takapihan uima-altaan. Kuntopisteet hänellä muka ovat melkein täynnä ja silti hän suorittaa aina
varsin mallikaan mahalaskun.

Akashan ja Enkilin välit ainakin olivat varsin mallillaan..

Charlotten vatsa otti ja paisui kesken haa-harjoituksien. Lotte oli entistä iloisempi ja mietti jo kuumeisesti
nimeä lapselleen.

Hän jokatapauksessa jatkoi meditointiaan.. aika mielenkiintoisessa asennossa tosin :D

Lucjan ei oikein pitänyt Charloten aviomiesvalinnasta, vaan säikytteli tätä jatkuvasti näyttääkseen
sensuroimattoman mielipiteensä miekkosesta.

Ja sitten käynnistyi Charloten synnytys. Vessassa, kuten tavallista..

Talon miehet jäivät alakertaan panikoimaan Charlotten kiljuessa yläkerran vessassa. Ainoastaan Enkil
juoksi valvomaan synnytystä, kuten talon herran kuuluukin.

Myös vessanpönttö osallistui synnytykseen omalla persoonallisella tavallaan.

Ja siinä hän on, Fairburnien neljännen sukupolven ensimmäinen lapsi! Mustatukkainen ja vihreäsilmäinen
poika sai nimekseen Louis :)

Poikansa syntymisestä Junnu sai lisäpuhtia taulunsa maalaamiseen, mutta itse lapsesta hän ei kylläkään
ollut kovin innostunut.

Akashakin oli tiineenä, ja kuningatar vietti kesäpäivänsä leppoisasti takapihan aurinkotuoleilla istuskellen.

Älysin nyt, että Junnu ja Charlotte ovat vieläkin vasta kihloissa.. Joten pari vietti varsin suloiset
alusvaatehäät kaksistaan makuuhuoneessaan. Todella romanttista..

Vampyyri-Damien oli aivan innoissaan lapsenlapsestaan. Isoisä toi helpotusta myös Charlotten arkeen
kun ei koko ajan tarvinnut yöllä juosta syöttämään Louista tai vaihtamaan pojalta vaippoja.

Vessaa puunatessaan Charlotten masu pamahti taas! Okei, tuo meshi ei kyllä näytä sitä mutta kyllä
hän raskaana on. Taas.

Enkil otti velvollisuutensa naapuruston lemmikkien kuninkaana vakavasti. Paikalliset sudet ainakin tulivat
valtiaansa kanssa hyvin toimeen.

Yhtäkkiä Akasha käpertyi kerälle ja alkoi hohdella omituisesti..

Enkil meni aivan sekaisin eikä tiennyt nyt yhään mitä tehdä, vaikka olikin Charlotten synnytyksessä
ollut niin tomerasti apuna.
Ainakin yritti olla.

Tadaa, tässä on Psamtic, Akashan ja Enkilin ensimmäinen pikku urospentu.

Ja tässä Psamticin kaunis sisko, Kybele.

Pikkukissojen tultua maailmaan, talossa ei ollut enää hetkeäkään hiljaista. Pennut leikkivät jatkuvasti
keskenään, mutta isukki tietenkin vahti vierestä ettei mitään vain pääsisi tapahtumaan.

 

Tällaista tänään. Ja nimet suoraan vampyyrikronikoista, Psamticia lukuunottamatta :::D Minkäs sille voi.
Koukussa kun koukussa.